LASARUS JA RIKAS MIES 1/5

 

Väärä ja todellinen rikkaus

9 Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole. [Luuk. 12:33+]	9 Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin.	9 Ja minä myös sanon teille: tehkäät teillenne ystäviä väärästä mammonasta, että kuin te tarvitsette, niin he korjaavat teitä ijankaikkisiin majoihin.
10 "Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa. [Matt. 24:47, Matt. 25:21,23; Luuk. 19:17]	10 Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.	10 Joka vähemmässä on uskollinen, se on myös paljossa uskollinen, ja joka vähemmässä on väärä, se on myös paljossa petollinen.
11 Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta, kuka uskoo teille todellista?	11 Jos siis ette ole olleet uskolliset väärässä mammonassa, kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on? 11 Jollette siis ole olleet uskolliset väärässä mammonassa, kuka teille sitä uskoo, mikä oikia on?

• Saddukeukset olivat rikkaita ja Jeesus näyttää sommitelleen vertauksen heille. Jeesus vastustaa saddukeuksia, jotka väittävät ettei kuoleman jälkeistä elämää ole. Kuoleman jälkeen ihminen todellakin kohtaa Jumalan.

• Johdannossa (Luuk. 16:9-13) puhutaan ”mammonasta”. Sana on arameaa ja tarkoittaa ”omaisuutta”, ”rahaa”, ”sitä, mikä pitää elämää yllä”.

• Tarkoitetaan kolmea asiaa: 1.- Ei voida palvella kahta herraa, mammonaa ja Jumalaa samaan aikaan. Omaisuus on toimeentulon kannalta välttämätön ja sillä voidaan palvella Jumalaa, mutta sen valtaan voidaan joutua eikä palvellakaan Jumalaa. Mammona pyrkii valtaamaan Jumalan paikan. 2. ”Jos ette ole olleet luotettavia omaisuutenne hoitamisessa, kuka uskoo teille Jumalan omaisuutta=totuutta?” Jos joku on epärehellinen verotuksessa, hän ei tule ymmärtämään evankeliumia oikein. Maallinen taso ja taivaallinen taso kulkevat käsi kädessä. 3. Kaikki omaisuus= mammona kuuluu Jumalalle. ”Herran on maa ja kaikki mitä siihen kuuluu” (Ps 24:1). Taloni, autoni, kelloni, tietokoneeni jne kuuluvat Jumalalle. Ne on annettu minun hoidettavakseni ja käytettäväkseni. Kuinka niitä käytän ja kenen kunniaksi? Todella meidän omaamme on vain se pieni osa, minkä ymmärrämme Jumalan totuudesta ja jonka mukaan pyrimme elämään. Sen viemme mukanamme. Jumala tarkkailee lapsiaan, ovatko he uskollisia omaisuuden hoitamisessa. Sitten hän voi ilmoittaa syvimmät salaisuutensa. Tällaisella näkemyksellä voi olla rajaton elämää muuttava voima.

• Kuullessaan Jeesuksen puheen, fariseukset ”nostivat nenänsä pystyy häneen päin”. Sanaa ”iva” ei ehkä käytetty, vaan oli kaikkialla Palestiinassa, Jordaniassa, Syyriassa ja Libanonissa käytetty halveksiva ele, pään kallistaminen taakse ja kulmakarvojen kohottaminen ilmaisevat torjuvaa, alentuvaa asennetta. Jeesuksen puhe sai aikaan tämän kielteisen reaktion.

 

Rikas mies ja Lasarus
19 "Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa.	19 Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.	19 Oli yksi rikas mies, joka vaatetti itsensä purpuralla ja kalliilla liinavaatteilla, ja eli joka päivä ilossa herkullisesti.
20 Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita.	20 Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita	20 Oli myös kerjääjä, nimeltä Latsarus, joka makasi hänen ovensa edessä täynnänsä paisumia,
21 Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.	21 ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.	21 Ja pyysi ravittaa niistä muruista, jotka rikkaan pöydältä putosivat; mutta koirat myös tulivat ja nuolivat hänen paisumansa.

 

22 "Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.	22 Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.	22 Niin tapahtui, että kerjääjä kuoli ja vietiin enkeleiltä Abrahamin helmaan: niin kuoli myös rikas ja haudattiin. 2/5
23 Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten.	23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.	23 Ja kuin hän helvetissä vaivassa oli, nosti hän silmänsä ja näki Abrahamin taampana ja Latsaruksen hänen helmassansa.
24 Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.' [Jes. 66:24; Judit 16:17; Mark. 9:48]	24 Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'	24 Ja hän huusi, sanoen: isä Abraham, armahda minun päälleni ja lähetä Latsarus kastamaan sormensa pää veteen, että hän jäähdyttäis minun kieleni; sillä minä kovin vaivataan tässä liekissä.
25 Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. [Job 21:13; Ps. 17:14; Luuk. 6:24]	25 Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.	25 Niin sanoi Abraham: poikani, muista, että sinä sait sinun hyvääs elämässä, niin myös Latsarus pahaa. Mutta nyt hän lohdutetaan, ja sinä vaivataan.
26 Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.'	26 Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'	26 Ja paitsi kaikkia näitä on meidän ja teidän välillä suuri juopa kiinnitetty, että ne, jotka tahtovat, ei he voi, eikä sieltä tännekään tulla.

 

27 Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon.	27 Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon	27 Niin hän sanoi: minä rukoilen siis sinua, isä, ettäs lähetät hänen minun isäni kotoon;
28 Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.'	28 -sillä minulla on viisi veljeä-todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'.	28 Sillä minulla on viisi veljeä, todistamaan heille, ettei hekin tulisi tähän vaivan siaan.
29 Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.'[Jes. 8:20]	29 Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'.	29 Sanoi hänelle Abraham: heillä on Moses ja prophetat; kuulkoot niitä.
30 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.'	30 Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'.	30 Mutta hän sanoi: ei, isä Abraham: vaan jos joku kuolleista menis heidän tykönsä, niin he parannuksen tekisivät.
31 Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'"	31 Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."	31 Hän sanoi hänelle: ellei he Mosesta ja prophetaita kuule, niin ei he myös usko, jos joku kuolleista nousis ylös.

 

 

RIKAS MIES

 

• Rikas nautinnon haluinen mies, joka joka päivä pukeutui ylellisesti. Purppura oli erittäin kallista ja siihen oli varaa vain todella rikkailla. Hän halusi varmistua, että muutkin pitivät häntä rikkaana ja hänellä oli halu esitellä omaisuuttaan. Hän oli muotinukke, jolla oli paljon rahaa.

• Hän pukeutui myös hienoimpaan pellavaan. Kyse oli korkealaatuisesta egyptiläisestä puuvlllasta, jota käytettiin parhaimpiin alusvaatteisiin. Jos nyt jotakuta kiinnosti hänen alusvaatteensakin!

• Joka päivä rikas mies nautti juhla-aterian. Hän rikkoi sapattimääräyksiä ruokailuillaan, eikä antanut palvelijoittensakaan noudattaa sapattia. Hän siis rikkoi kaikkien nähden kymmentä käskyä. Hänelle nautinnollinen elämäntapa oli Jumalan lakia tärkeämpää. Hänelle ei merkinnyt mitään se vääryys, jota hänen palvelijansa joutuivat kärsimään.

 

 

 

 

 

LASARUS 3/5

 

• Rikkaan portin pieleen ”laskettiin” sairas, nälkäinen, laiminlyöty kurja kerjäläinen. Jeesuksen vertauksissa Lasarus on ainoa henkilö, jolla on nimi. (LASARUS= se jota Jumala auttaa.) Lasarus laskettiin portin pieleen aamulla ja kannettiin pois illalla. Lasarus halusi ”tulla ruokituksi” ”tyydyttää nälkänsä” mutta ei saanut. Jumala ei auttanut?

• Idässä on yleistä, että sunnuntaisin kerjäläisiä kootaan kirkkojen ulkopuolelle ja perjantaisin keskipäivän rukousten aikoihin moskeijoiden oville.

• Rikkaan miehen talosta heitettiin ruokaa ulos – koirille mutta ei annettu Lasarukselle. Entä me? Paljonko meiltä jää yli oman tarpeemme ja heitämme sen jätteisiin.

• Muutaman metrin päässä Lasaruksesta pöydän ääressä lepäsi ylensyöneitä miehiä. Päivittäin he kulkivat Lasaruksen ohi. He eivät tarvinneet rikkaan miehen ruokaa, Lasarus tarvitsi. Kuinka usein me kuljemme avun tarvitsijan ohi ajatellen, ettei ole meidän tehtävämme toimia? Eivät avun tarvitsijat ole välttämättä kaduilla istuvia kerjäläisiä. Autammeko yhtäkään sillä verukkeella, ettemme voi auttaa kaikkia. Apu olisi ollut lähellä, mutta sitä ei annettu.

• Koirat saivat ruokaa, Lasarus ei. Koirat eivät kiusanneet Lasarusta. Koirat nuolevat ihmistä kiintymyksen merkiksi. Koirat nuolevat omia haavojaan. Koiran syljessä on endogeenisiä peptidiantibiootteja, jotka helpottavat paranemista. Jo antiikin ihmiset tiesivät, että koiran nuolemat haavat paranivat nopeammin. Rikas mies ei suostunut tekemään mitään hyvää Lasarukselle, mutta nämä villit vahtikoirat olivat Lasaruksen ystäviä ja tekivät voitavansa – nuolivat hänen paiseitaan. Tämä kaunis kohtaus Lasaruksen persoonasta kertoo paljon. Hän oli lempeä, ystävällinen ja eli hiljaisessa sopusoinnussa ympärillään olevien eläinten kanssa. Monet kirkkoisätkin elivät sopusoinnussa villieläinten kanssa.

• Lasaruksella ei ollut hautajaisia, vaan enkelit veivät hänet. Hän sai levätä Aabrahamin rintaa vasten niin kuin Johannes Jeesuksen rintaa vasten viimeisellä ehtoollisella.

 

RIKAS MIES KUOLI

• Rikaskin kuoli. Hän näki tunsi tuonelassa ollessaan Lasaruksen ja tiesi hänen istuneen talonsa portin pielessä kerjäämässä. Nyt hän näki tuon kerjäläisen kunniavieraana taivaassa. Olisi odottanut anteeksipyyntöä, mutta sitähän ei tuonelasta tule.

• Rikas mies ei puhu köyhälle kerjäläiselle vaan Abrahamille – korkea-arvoiselle. Rikas mies oli ympärileikattu ja kuului Aabrahamin sukuun. Hän yrittää käyttää syntyperäänsä hyväkseen, Abraham on hänen heimonsa patriarkka. Lähi-idässä perhe on kaikki kaikessa. Äärimmäisessä hädässä voi aina palata suvun patriarkan luo ja heittäytyä hänen armoilleen, koska patriarkan kunnia vaatii auttamaan. Tällä kertaa siitä ei ollut apua.

• Kun Lasarus kärsi rikkaan miehen nähden, hän ei saanut apua. Nyt rikkaan miehen piti saada apua heti. Anteeksi pyytämisen sijaan hän vaati palveluksia Lasarukselta. Toisen ihmisen tuskan tuntee vain se, joka itse on kärsinyt.

   

Usko ja teot (Jaak 2)
14 Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? [Matt. 7:26,27;Room. 6:15; Gal. 5:6]	14 Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?	14 Mitä se auttaa, rakkaat veljeni, jos joku sanoo hänellänsä uskon olevan, ja ei hänellä kuitenkaan ole töitä? Taitaako usko hänen autuaaksi saattaa?
15 Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, [1. Joh. 3:17,18]	15 Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla	15 Mutta jos veli taikka sisar alasti olis ja puuttuis jokapäiväistä ravintoa,
16 niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat.	16 ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?	16 Jos joku teistä heille sanois: menkäät rauhassa, lämmittäkäät ja ravitkaat teitänne; ja ette kuitenkaan anna heille mitään ruumiin tarvetta: mitä se heitä auttais?

 

17 Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.	17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.	17 Näin myös usko, jos ei hänellä töitä ole, on kuollut itsessänsä.
18 Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani.	18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.	18 Mutta sanokaan joku: sinulla on 4/5 usko, ja minulla on työt: osoita minulle sinun uskos sinun töilläs, niin minäkin tahdon minun uskoni osoittaa minun töilläni.

 

Lasarus ei ota kantaa rikkaan miehen toivomuksiin. Hän on hiljaa ja Abraham puhuu.

Hän on lempeä ja kärsivällinen mies. Hän ei kanna vihaa sisimmässään. Hän on esimerkki armosta, jota Luukas 6 kuvaa

 

33 Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin.	33 Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät.	33 Ja jos te teette hyvää hyväntekijöillenne, mikä kiitos teillä siinä on? sillä syntiset sen myös tekevät.
34 Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. [Sir. 29:1,2]	34 Ja jos te lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin.	34 Ja jos te lainaatte niille, joilta te toivotte jälleen saavanne, mikä kiitos teillä siitä on? sillä syntisetkin lainaavat syntisille, että he tasan jälleen saisivat.
35 Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. [Ps. 37:26]	35 Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.	35 Kuitenkin rakastakaat teidän vihollisianne ja tehkäät hyvää, ja lainatkaat, ja älkäät mitään siitä toivoko: niin teidän palkkanne on suuri, ja teidän pitää oleman Ylimmäisen pojat; sillä hän on laupias kiittämättömiä ja pahoja kohtaan.
36 "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.[Ps. 103:8,13]	36 Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän Isänne on armahtavainen.	36 Olkaat sentähden laupiaat, niin kuin teidän Isännekin laupias on.

 

Paavali luettelee kristillisen rakkauden ominaisuuksia. 1 Kor 13:4-7

 

4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, [1. Piet. 4:8]	4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,	4 Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu:
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, [Room. 13:10; 1. Kor. 10:24,33; Fil. 2:4]	5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,	5 Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele,
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. [2. Joh. 1:4; 2. Joh. 1:3.Joh. 4]	6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;	6 Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta:
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.[Sananl. 10:12]	7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.	7 Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii.

 

Kärsivällisyys (makrothymia = makran kaukana ja thymos viha) ”vihan panemista kauas pois”.

Tämä on niiden kärsivällisyyttä, joilla on valta kostaa vihollisilleen, mutta päättävät pidättäytyä kostosta. Vrt Daavid luolassa, jossa Saul kävi tarpeillaan. Daavidilla oli mahdollisuus tappaa, mutta hän leikkasi vain palan Saulin viitasta. Sillä hän osoitti, ettei halua pahaa Saulille, vaikka Saul oli aikeissa tappaa Daavid. (1 Sam 26:6-25)

Kärsivällisyys (hypo alla ja mone paine-kärsimys) valmius jäädä suuren paineen tai kärsimyksen alle. Maria ristin juurella on tällä tavalla kärsivällinen.

Lasarus vaikeni silloin, kun hän joutui kärsimään. Samalla tavalla hän pysyi vaiti, kun hänellä olisi ollut valta kostaa.

 

 

 

ABRAHAM 5/5

Hän aloittaa keskustelun teknon (rakas poikani) sanalla, ei huios (poikani) sanalla. Tuhlaajapoika vertauksessa isä puhuttelee vanhempaa poikaansa myös teknon sanalla, kun vanhempi veli loukkaa isää kieltäytymällä tulemasta isän järjestämään juhlaan.

Sitten Abraham käyttää sanaa muista. Tuota sanaa käytettiin, kun profeetat kutsuivat tottelematonta kansaa parannukseen. Miika 6:5  ”Muista kulkuasi Sittimistä Gilgaliin, niin ymmärrät, kuinka paljon hyvää Herra on sinulle tehnyt”

Abraham kehoittaa muistamaan:

1. Sinä sait hyvän osan.

   Rikas mies ei ansainnut hyvää elämää. Se oli lahja. Koko rikkaan miehen omaisuus, terveys oli ilmaista lahjaa Jumalalta.

2. Lasarus sai huonon osan.

3. Hän saa lohdun.

   Lasaruksen ei sanottu parantuneen eikä olevan kylläinen, vaan hän sai lohdutuksen. Lasarus kärsi rikkaan miehen portinpielessä ahdistusta. Pahinta on henkinen tuska. Abrahamin huomassa hän saa lohdun. Nyt hänestä huolehditaan,eikä häntä jätetä vain kuuntelemaan juhla-aterioiden ääniä ja katselemaan, kuinka koirat saavat ruokaa, hän ei. Lasaruksen suurin tuska oli se, miten rikas mies häntä kohteli.

4. Sinä kärsit tuskaa.

 

KUILUN TOISELLA PUOLELLA

• Kuka nyt tahtoisi mennä taivaasta helvettiin. Lasarus oli valmis. Hän ei pelkästään pidättäydy iloitsemasta rikkaan miehen kärsimyksistä vaan tahtoo auttaa häntä.

• Koska kuilua ei voi ylittää, pyytää rikas mies että Lasarus palvelisi häntä menemällä hänen perheensä luo varoittamaan heitä. Heitä oli 6 veljestä (pahan vertauskuva). Jos he olisivat ottaneet Lasaruksen veljekseen heitä olisi 7. (täydellisyyden luku).

• Abraham käyttää sanaa ”kuulkoon heitä” Moosesta ja profeettoja. Rikkaalla miehellä ei ollut aikaa kuulla pyhiä kirjoituksia ollessaan jatkuvasti pidoissa. Hän ei siis tuntenut Jumalan sanaa. Veljillä on mahdollisuus kuulla (=kuunteleminen ja totteleminen).

• Rikas mies ”näki” kuolleen Lasaruksen, eikä se kuitenkaan vaikuttanut häneen. Hän oli valmis vaatimaan Lasarukselta palveluksia heti paikalla. Ylipappi oli nähnyt erään toisen Lasarus-nimisen miehen heräävän Jeesuksen käskystä kuolleista, eikä silti uskonut.

 

Vertaus kertoo huutavasta vääryydestä rikkaiden ja köyhien välillä. Tällaista ei elämän tulisi olla. Pitäisi edistää oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, jossa köyhät saavat asianmukaista huolenpitoa.

 

YHTEENVETOA

• Elämän tapahtumilla on merkitystä. Ratkaisevaa on se, mitä elämän hyvillä lahjoilla ja kärsimyksellä tehdään. Rikas mies sai hyviä lahjoja, mutta oli mukavuudenhaluinen, välinpitämätön toisen tarpeita kohtaan, röyhkeä ja kopea.

• Lasarus kesti kipunsa kärsivällisesti ja lempeästi. Hän antoi anteeksi. Hän ystävystyi kulkukoirien tai vahtikoirien kanssa ja osoitti kiitollisuutta ystävilleen, jotka kantoivat hänet joka päivä rikkaan miehen portille kerjäämään.

• Lasarus turvautui Jumalan apuun. Rikas mies kieltäytyi Jumalan avusta. Rikkaalla oli rahaa hoitaa itse asiansa. Helvetissä raha ei kelvannut.

• Kääntyminen ei ole mahdollista kuoleman jälkeen.

• Ei auta kuuluminen johonkin rotuun – Abrahamin sukuun. Jokainen vastaa itse elämäntavastaan.

• Väärät yhtälöt hylätään. Rikkaus=aina Jumalan siunaus. Kärsimys= aina synnin seuraus.

• Rikkautta ei Raamatussa tuomita vaan sen väärä käyttö. Ihminen on Jumalan varainhoitaja.

• Lähellä oleva hätä voi ”hävitä näköpiiristä”.

• Maallisella elämällä on merkitystä ikuisen elämän kannalta.

• Kärsimyksen ongelmaa ei tässä ratkaista. Lasarus oli Jobiakin kärsivällisempi. Elämä ei ole oikeudenmukaista, mutta Lasarus ei valittanut. Pahuus ei ole yhdentekevää.

• Ihmisille ei aina anneta yliluonnollisia kutsuja tai näkyjä. Annetaan Raamattu.

 Viimeinen tuomio.

Matt 25: 31-46

 

Tämä teksti on herättänyt paljon kysymyksiä.

- Mitä Jeesus tarkoittaa tällä vertauksella?

- Mitä tuomitseminen on?

- Keitä tässä tuomitaan?

- Mistä tässä tuomitaan?

- Millainen on tuomio?

- Mihin tuomittu tuomitaan, siis millainen tuomio julistetaan?

- Mitä pitää tehdä päästäkseen Taivasten valtakuntaa?

- Millainen on Taivasten valtakunta?  

 

Matteus,  kuka hän on? Perimätieto kertoo Matteuksen olleen Jeesuksen opetuslapsi ja ammatiltaan tulli-mies. Mistään Raamatusta tai muualtakaan ei ole löytynyt mitään mikä kumoaisi tuon perimätiedon. Joten voimme todeta kirjoittajan seuranneen läheltä Jeesuksen elämää.

 

Teksti on osa Jeesuksen Öljymäellä pitämää puhetta. Tuon puheen Jeesus piti vain pari päivää ennen kuin hänet naulittaisiin ristiin. Samaan aikaa Kaifaan palatsissa  olikin ylin papisto ja kansan vanhimmat koolla asian tiimoilta. ( Matt. 26:1-5) Tämän jälkeen Jeesus ei pitänyt julkisia puheita, vaikka paljon merkittäviä asioita tapahtuikin tuon jäljellä olevan parin päivän aikana. (Pääsiäisateria, ehtoollisen asettaminen, ennustus Pietarin kolmesta kieltämisestä, rukoilu Getsemanessa)

 

( Matt. 13: 47-50 ) Kuten tästä tekstistä huomataan on Jeesus puhunut jo paljon aikaisemmin vertauksen Taivasten valtakunnasta ja nämä kohdat ovat hyvin samanlaiset. Eli ihan uusia asioita Jeesus ei kerro, joskin kerronta on nyt suorempaa.

 

Tekstiä tarkastellessa huomaa nopeasti, ettei siinä oikeastaan ole kyse vertauksesta. Jeesus vain yksinkertai-sesti kertoo, mitä tulee tapahtumaan kun hän palaa maan päälle.Toki siinä on vertauksellisia piirteitä kuten lampaat ja vuohet, mutta muutoin sisältö on varsin suoraa kerrontaa.

 

Kerrataan vielä (Matt. 25: 31-33 ). Jeesus tulee kirkkaudessaan ja jakaa ihmiset kahteen ryhmään hyviin ja pahoihin. Jeesus vertaa itseään paimeneen,  joka jakaa vuohet omaan laumaansa ja lampaat omaansa. Kuu-lijoille tämä lauman jakaminen on varmasti ollut helppoa ymmärtää, sillä tiettyinä vuoden aikoina vuohien ja lampaiden jako omiin ryhmiinsä on ollut tuon ajan paimenen normaali ilta-askare, koska lampaat sietävät yökylmää paljon vuohia paremmin. Olin yllättynyt jo siitä,  että lampaita ja vuohia paimennettiin yhteisissä laumoissa. No, niinhän me ihmisetkin olemme samoilla työpaikoilla, harrastuksissa ja kaupoissa, niin hyvät kuin pahat. Toinen otetaan ja toinen jätetään, kuten vertaus edellisessä luvussa (Matt. 24:40,41) kertoo. Siinäkin työparista toinen jäi ja toinen lähti.

 

(Matt. 25: 34-40) Tämän osuuden lopusta voi huomata ”lampaiden” ihmettelevän itsekin,  milloin olemme tehneet jotakin hyvää lähimmäisillemme. Onko se niin luontaista,  ettei sitä tule ajatelleeksi? Voi olla, mutta erityinen suoritus se ei voi olla. He eivät ehkä ajattele tekevänsä jotakin Jeesuksen tai Jumalan hyväksi vaan ihmisille. Eiköhän kyse ole pitkälti meidän tuttavistamme,  joita olemme tavanneet ja auttaneet silloinkin, kun heillä on mennyt huonosti? Entä Taivasten valtakunta,  mikä se on ja kannattaako sinne pyrkiä? Taivas-ten valtakuntaa on mahdotonta kuvata, Raamatusta löytyy monta kohtaa,  jossa sitä kuvataan kultakaupun-giksi,  jossa on hyvä olla ja jossa ylistetään Jumalaa,  eikä siellä ole syntiä. Tämä onkin mielenkiintoista. Yritäpäs kuvitella meidän maailmaamme ilman syntiä. Se on todella mahdotonta! Synti hallitsee maail-maamme ja ihmistä siinä määrin vahvasti, ettei oikein voi edes kuvitella millaista voi olla ilman syntiä. Sen täytyy olla melkoisen mahtavaa.

 

(Matt 25: 41-45) Lähestymme kysymystä: ”Mikä sitten tekee tekstin vaikeaksi, jos se ei ole vertausta?”  Itselleni sen tekee se, että kerrotaan millaisia ovat vanhurskaat ihmiset ja millaisia tekopyhät. Kuten jo ar-vaatte, minun on paljon helpompi löytää itseni tuosta vuohien porukasta. Kuinka usein tulee käveltyä ohi apua tarvitsevasta, kuinka usein jätän yhteydenpidon, kun kaveri sitä eniten tarvitsisi?

 

Joitakin vuosia sitten entinen työkaverini oli vankilassa, ihan ansioistaan ei siinä mitään,  mutta silti edelleen kannan huonoa omaatuntoa siitä etten käynyt häntä katsomassa. Ei hän läheinen ystävä ole, mutta luulen, ettei hän olisi pahastunut, jos olisin käynyt katsomassa häntä. Ja joka ikinen kerta, kun luen tätä tekstiä, tuo asia vaivaa minua.

 

Ja kuten huomaat myös vuohet ihmettelevät,  milloin me jätimme auttamatta (jakeet 44 ja 45). Minulle syn-tyy vaikutelma,  että yhtä kaikki, vuohet ovat toimineet omasta mielestään oikein. Miten näin voi olla? Jo-tain oleellista heiltä on täytynyt jäädä huomaamatta. Ehkä meidän ei ole hyvä unohtaa ihmistä lähellämme vaikka kuinka kovasti halajamme Taivasten valtakuntaan  Jumalan luo.

 

Tässä ei kuitenkaan ole ristiriitaa armon kanssa. Teot, joita tässä mainitaan, kertovat siitä, miten vanhurs-kaus näkyy ihmisessä  tai oikeammin miten sen pitäisi näkyä. Vanhurskas, uskovainen, armosta osallinen,  ei tee numeroa tekemisistään vaan ne tulevat luonnostaa,  koska hän suhtautuu ”armollisesti” myös niihin joista hän ei voi hyötyä. Pitää muistaa, että Jumalan mielestä meidän parhaatkin tekomme ovat kauhistus. Niin se on. Usein me toimimme itsekkäästi ja vaikka autamme, samalla kerjäämme huomiota ja toisten kii-tosta. Emme ole pyyteettömiä.

 

Lampaat saavat vapauttavan tuomion ja vuohet tuomitaan ikuiseen tuleen, syvyyden kuiluun, pimeyteen,  jossa itketään ja kiristellään hampaita rikin katkussa. Näillä sanoilla kuvataan kadotusta, tilaa jossa ollaan ikuisesti erossa Jumalasta, ikuisesti. Ei ole muodikasta puhua kadotuksesta ja jotkut sen olemassa olon kiel-tävät ja jotkut sanovat, ettei kukaan ihminen joudu sinne. En oikein voi ohittaa sinne joutumisen riskiä,  kos-ka tässä Jeesus kertoo siitä mahdollisuudesta. Jeesus ei sano, ettei kukaan voi joutua kadotukseen. Ilmestys-kirjassa  kerrotaan myös viimeistä tuomiosta. ( Ilm. 20:10-15 )

Kyllä se tuomionpäivä on todellinen ja tuomio on myös todellinen,  eikä siitä voi valittaa. Se on kaikkein korkeimman oikeuden tuomio.

 

Viimeisellä tuomiolla, lopullisessa ja korkeimmassa oikeudessa,  on myös mahdollista saada vapauttava pää-tös, se jonka mukaan pääsee osalliseksi Taivaan valtakunnasta. Sinne pääsee ne, joille Jeesus lausuu: ”Tul-kaa tänne te Isäni siunaamat.”  Keille Jeesus ne sanat sanoo? Niillekö,  jotka tekevät kaiken tuon,  mitä teks-tissä kerrotaan?

Vaikka nopeasti luettuna voi vaikuttaa siltä,  että vain hyvien tekojen tekijät pääsevät Taivasten valtakun-taan,  niin aivan näin asia ei ole. Katsotaan tarkkaan. ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle… ” Lampaita, niitä jotka ovat oikealla puolella,  kutsutaan vanhurskaiksi, mutta vasemmalla puolella olevia ei kutsuta. Sa-moin vanhurskaiden pahoja tekoja ei muistella, vain hyviä tekoja otetaan esiin.  

Raamatun antamien tietojen perusteella tiedämme, että hyvätkin ihmiset tekevät syntiä. Ja toisaalta vuohi-laumaa kohdellaan toisin.  Heidän hyviä tekojaan ei muistella, vain heidän epäonnistumisensa otetaan esiin. Miksi näin erilainen kohtelu?

Tämä on linjassa Raamatun muun opetuksen kanssa. Taivaaseen on kaksi tietä, armon tie joka on ihmiselle oikeasti ainoa mahdollinen. Toinen tie on lain täydellinen noudattaminen koko ikänsä. Tämä ei käytännössä ole mahdollista,  koska perisynnin alainen ihminen ei pysty elämään koko ikäänsä synnittömästi.  Jos siis lähdet tälle tielle,  sinun kaikki pahat tekosi otetaan esiin. Jos lähdet Jumalan lahjoittaman armon tielle,  si-nun syntisi pyyhitään yli, eikä niitä muistella koska ne on sovitettu Golgatan ristillä. Tekojen tiellä kaivetaan esiin jokainen virhe,  mutta hyvillä teoilla ei ole merkitystä.

 

Vanhurskaat pelastuvat,  muut eivät. Ainoaksi pelastuksen tieksi jää lahjavanhurskaus. Joko otat sen vastaan tai et. Joko pelastut tai et.

 

Sainko tai saimmeko vastauksia alussa oleviin kysymyksiin? Ehkä minua ei enää pelota tuo teksti niin pal-jon kun se pelotti aikaisemmin.

 

- Mitä tuomitseminen on? Se on tässä lopullinen päätös siitä kuulutko Jumalan valtakuntaa vai et.

- Keitä tässä tuomitaan? Kaikki ihmiset. Mutta ne, jotka ottavat Jeesuksen antaman armon vastaan, saavat vapautuksen syvyyden kaivosta

- Mistä tässä tuomitaan? Synnistä, siis siitä ettet suostu Jeesuksen armahtamaksi.

- Millainen on tuomio? Lopullinen ja synkkä tai vapauttava ja valoisa

- Mihin tuomittu tuomitaan, siis millainen tuomio julistetaan? Niin, mihin ja kuinka pitkäksi aikaa? Tuliseen pätsiin.

- Mitä pitää tehdä päästäkseen Taivasten valtakuntaa? Eipä paljon mitään, suostua ottamaan vastaan Jeesuksen antama lahja, syntien anteeksiantamus.

- Millainen on Taivasten valtakunta? Kaunis ja hyvä

Matteuksen evankeliumin 25 luku jae 46

 

RESKA

 Ketä kirkossa syrjitään?

Viimeaikaiset tapahtumat kirkossamme saattavat tavallisen seurakuntalaisen hämmennyksiin. Puhutaan tasa-arvosta ja syrjinnästä naispappeuden yhteydessä. Kun miespappi ei halua mennä alttarille naispapin kanssa uskonnollisista syistä, miksi nostetaan tasa-arvo tai syrjintä esiin? Eihän nainen ole syrjinnän kohteena eikä naisen tasa-arvo ole siinä loukattu. Eivät miespapit kiellä naisen kirkkojärjestyksellistä oikeutta papin virkaan, eivät he alenna naisen arvoa.

 Jos yleensäkään millään raamatullisella sanomalla on mitään arvoa nykyajan evankelisluterilaisessa kirkossa, niin silloin voidaan taistella maallisilla tasa-arvo termeillä. Vai voivatko naiset osoittaa muissakin kirkollisissa asioissa syrjintää tai tasa-arvon puutetta? Miksi niistä ei ainakaan puhuta? Raamatulliseen mielenlaatuun kuuluu toisen huomioiminen ja keskinäinen rakkaus. Jos joku ei kanssani halua olla alttarilla omantunnon syistä, niin voidaanko missään muussakaan vedota omaantuntoon?. Kirkko vaatii, että omatunto on sidottu kirkon järjestykseen. Raamatullinen sidonta taas on Jumalan sanaan.

Taas taistellaan samasta asiasta kuin Lutherin aikaan. Kumpi menee edelle Jumalan sana vai kirkon säädökset.

Tasa-arvoa on se, että molemmille löytyy tilaa kirkossa, niin vanha- kuin uususkoisillekin. Miksi ei anneta seurakuntien edes järjestellä tähän liittyviä asioita, vaan piispat päättävät, ettei niin saa tehdä. Kirkolliskokouksen pitää ottaa tällainen asia uudelleen käsittelyyn. Vai uskaltaako?

Pekka Mattila

Ps. Tätä kirjoitusta Hesari ei julkaissut yleisön osastossa.